Tekisin piparkakkutalon, jos eräät eivät sitä vastustaisi. Älä viiti semmosia, se kuitenkaa ni mitään onnistu. Haa-a. Voipi pitää paikkansa. En silti sitä tiedä, ku en yrittänyt. Ranskalaisia pastilleja ostin sitte parilla kymmenellä sentillä karkkikaupasta. En korvikkeeksi, ajattelin vaan että nämä ois sopinu räystään reunaan. Toiset osaa, toiset ei. Toisilla jää puolitiehen, toisilla ihan alkuunsa. Jotkut melkeen pääsee maaliin, mutta sitte tulee tylytystä. Ihan pari vaan pääsee katkomaan viivat ja huutamaan hiphei, mä onnistuin, te ette.

Lähtisin kehitysaputyöhön, jos osaisin jotakin sellaista kieltä kuin ranska tai espanja. Lähtisin, jos osaisin puhua sitä ihan oikeasti. Ja menisin, jos en oisi niin kamalan pelokas. Mutta kun on ihmisiä, joilta jää jotain elämättä vaan siksi, että ne pelkää että hyttysenpistosta tarttuu HIV. Mutta jotain muita juttuja kyllä. Ei oikeastaan yhtään vähemmän naurettavia, itseasiassa varmaan enemmän naurettavia.

Mistähän se taas puhuu? Kukaan ei tajua. Ei se varmaan ittekään. Sillä on tapana että elämä vaan tapahtuu sille. Edes kotona siltä ei onnistu maitopurkin avaaminen ilman keittiveistä. Onneksi se juokin soijamaitoa, siinä on valmis korkki. Ei siinä voi sählätä.

Se ei sähläis jos.

Jos mitä, se ei säihläis jos se keksis jotain. Jonkun ratkaisun. Sillä on monta kyssäriä mielessä, joita se vaan pyörittelee ja pompottelee käsissään niiku lapsena koulun pihalla sateenkaarikuvioista superpalloa. Tai kun vuonna 1995 oli muodissa sprite ja cocacola ja jaffa -jojot. Se pelaa ajatuksilla samalla tavalla kuin niillä aikoinaan punatiilisen ala-asteen pihalla.

Onneksi se oli viimeinen vuosi. Muuten jos.

terveisin,

biscuit

 

Joo älä tuu neuvoon , et miten mun pitäs elää.

Oon aika varma siitä, et moni muukaan ei sitä tiedä. Siis omalla kohdalla. Ihmiset tulevat ja menevät, ja sivusta kaikkea seuranneena ja asioita pitkään miettineenä, olen tullut siihen tulokseen, et aika harva osaa edes omaa elämäänsä hoidella kovin siististi ja nykästä aina kaiken kympillä kotiin sillä tavalla että kaikki he elivät sitten elämänsä onnellisina loppuun saakka. Joo ei TOD. Jos ei muuta, niin jotain saa ainakin aina kynsilleen, viimeistään jossain vaiheessa.

Ne ihmiset, joilta ei onnistu edes maitopurkin avaaminen ilman keittiveistä, niillä ainakin.

Mutta kaikilla muillakin niin. Siis joten, aika harvalla on loppujenlopuksi varaa tulla neuvomaan, että miten minunki kannattaisi elää. Se nyt on enemmänkin kun varmaa, että omille touhuille tulee sokeaksi, joten mitä mennä muillekaan sanomaan enää sen jälkeen. Joo näin se on ollu ja näin on aina, en mä tätä viiti vaihtaa tai muuttaa, tuu ja mennään ja tullaan, näin on just hyvä. Ja samalla joku tuhoutuu jossain samalla tavoin kuin tähtitaivaan nova, hetkessä vaan ku pyrstötähti, jonka lento on kyllä hieno, mutta sammuu taivaalle kun tähtisadetikun kipuna talvipakkaisena uudenvuoden yönä pudotessaan kinokselle.

Joo, ei kannata ryhtyä neuvomaan muita et miten kannattas elää kun useimmilla on, enemmänkään kun myöntävät, langat ihan hukuksissa ja suunta kadoksissa. Ne ei vaan tiedä.

Mut toiset sentään tietää senkin.

terveisin,

biscuit

Ostin sypressin parvekkeelle. Siellä se on, sinisessä kukkaruukussa. Se on mun joulukuusi.

Aamulla oli pakkasta. Ja aamuauringossa seisoin silmiä siristellen risteyksessä, kaulauhuivi tiukasti kaulalle kiedottuna. Ohi ajoi avoauto, jonka kyydissä oli kaksi joulupukiksi pukeutunutta kundia, pysähtyivät kohdalle ja huudattivat äänitorvea, jakoivat mulle flaiereita ja marianne-karkkeja. HAH! Se oli sellainen lauantaiaamu, istuin kirjastossa ja luin Suomen perustuslakia ja niin.

Kesää ajattelin tänään, nyt kun kohta alkaa tuntua siltä että edelliseen kesään on yhtä pitkä matka kuin seuraavaan. Se on ihan kiva ajatus. Tuli mieleen

soratie, paljaat varpaat, metsämansikat heinään pujotettuina, sotkuiset sormet, äkkiä yllättävä ukkoskuuro, lyhyet helmat, pisamat, hellehattu.

Joo siis ei yhtään tässä päivässä ja ei mitenkään tähän päivään ja tämän päivän elämään ja elettävään elämään ja tähän hetkeen ja ohimenevään hetkeen liittyen, joo ei mitään ei.

Nyt on: vuorotellen sataa vettä, maantie on musta, joskus on pakkasta enemmän, joskus ei, kaulahuivit, nahkahanskat, saappaat, sateenvarjo, sypressi parvekkeella, itse valetut kynttilät, kauppakeskuksessa ohi tungeksivat ihmiset, pitkät jonot, kirkon kauneimmat joululaulut, ulkoroihu.

On edelliseen kesään kohta yhtä pitkä matka kuin seuraavaan, yhtä pitkä matka kun tästä on eiliseen ja tästä huomiseen.

terveisin,

piskunen biscuit

Lähipiiriin syntyy lapsia. Ekasta tuli tieto muutama kuukausi sitten, toisesta jokunen viikko sitten ja kolmannesta eilen. Hmm. Ne on alkaneet lisääntyä.

Minä en saa mitään sellaista aikaan. En minä mitään uutta elämää saa tuotettua, kuten toiset. Ihmisten aikaansaannoksilla tosiaankin on joku ero. Eli mitäpä minä olen tällä viikolla saanut aikaan kun en jälkeläisiä?

1) ollut yhden päivän töissä, ja that's it. Kerran kävin osastolla pyörimässä, notkuin kanslian ovella ja lotrasin käsihuuhdetta, kysymässä, et onks teillä mulle mitään, joo ei oo, kiitti, soitetaan jos on, mee työhuoneesees vaa istuu ja lue sosiaali ja terveydenhuollon lainsäädäntöä et osaat sit sanoa jotain viksua jossain oikeassa kohdassa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

2) istuin luennolla ja tein muistiinpanoja.

3) istuin ratikassa.

4) istuin bussissa.

5) istuin kotona telkkarin ääressä sohvalla.

6) kirjoitin yhden joulukortin.

7) laadin selvityspyynnön lastensairauksien alan eettiselle toimikunnalle, missä esitin näkökantoja, puolustuksia, vetoomuksia ja vannoin ehdotonta uskollisuutta läpi tutkimuksen kulkevalle ehdottomalle eettisyyden noudattamiselle tietosuojalain mukaan.

Se on mitä mä oon aikaan saanu sillä välin ku toiset on aikaansaanu jälkeläisiä. Vois ehkä keksiä jotain tekemistä tälle elämälle?

terveisin,

biscuit

Kaikista parhaimpia eläimiä ovat:

erilaiset karhut: kodiaki, muurahaiskarhu, pesukarhu, jääkarhu, nenäkarhu. Olen nähnyt niistä tasan kaikki muut, paitsi pesukarhun. Mitä se pesee?

Muita eläimiä, jotka ovat enemmänkin kuin maininnan arvoisia: joutsen, ankka, hanhi, sorsa, mäyrä, kettu, vuohi ja siili.

Olen nähnyt näistä livenä kaikki muut paitsi mäyrän. Mäyrää kun ei koskaan näe, se piileksii metsässä enimmän aikaa. Joo ja jos joku nyt kysyy ootsä joku ihme eläintenystävä, ni en ole. Ei tarvi olla eläintenystävä vaan siksi, että sattuu kirjottamaan aiheesta ja omista mielipiteistä. Ei kaikkea tarvitse tupata johonkin kategoriaan yhden ominaisuuden perusteella. Vaan mitä se minusta kertookaan että pidän hanhista. Ei kai mitään. Ei sen ainakaan pitäs kertoa yhtään mitään.

terveisin,

biscuit

Ps. ku biscuit on vaan niin piskunen ja se on kyllästynyt kaikkeen.