Joo älä tuu neuvoon , et miten mun pitäs elää.

Oon aika varma siitä, et moni muukaan ei sitä tiedä. Siis omalla kohdalla. Ihmiset tulevat ja menevät, ja sivusta kaikkea seuranneena ja asioita pitkään miettineenä, olen tullut siihen tulokseen, et aika harva osaa edes omaa elämäänsä hoidella kovin siististi ja nykästä aina kaiken kympillä kotiin sillä tavalla että kaikki he elivät sitten elämänsä onnellisina loppuun saakka. Joo ei TOD. Jos ei muuta, niin jotain saa ainakin aina kynsilleen, viimeistään jossain vaiheessa.

Ne ihmiset, joilta ei onnistu edes maitopurkin avaaminen ilman keittiveistä, niillä ainakin.

Mutta kaikilla muillakin niin. Siis joten, aika harvalla on loppujenlopuksi varaa tulla neuvomaan, että miten minunki kannattaisi elää. Se nyt on enemmänkin kun varmaa, että omille touhuille tulee sokeaksi, joten mitä mennä muillekaan sanomaan enää sen jälkeen. Joo näin se on ollu ja näin on aina, en mä tätä viiti vaihtaa tai muuttaa, tuu ja mennään ja tullaan, näin on just hyvä. Ja samalla joku tuhoutuu jossain samalla tavoin kuin tähtitaivaan nova, hetkessä vaan ku pyrstötähti, jonka lento on kyllä hieno, mutta sammuu taivaalle kun tähtisadetikun kipuna talvipakkaisena uudenvuoden yönä pudotessaan kinokselle.

Joo, ei kannata ryhtyä neuvomaan muita et miten kannattas elää kun useimmilla on, enemmänkään kun myöntävät, langat ihan hukuksissa ja suunta kadoksissa. Ne ei vaan tiedä.

Mut toiset sentään tietää senkin.

terveisin,

biscuit