Joo eli näin sen olen miettinyt, että ihmiselle pitää riittää se, että se on riittävän onnellinen.

Joku kysyi kerran, että oletko niin onnellinen kuin voisit olla. No joo, vaikea siihen vastata. Halpaa psykologiaa toistelemattakin kaikki varmaan tietää mitä on oman ajattelun urautuneisuus. Mistä ihmeestä vois tietää mitä sen ulkopuolella on, kun sinne ei omien ajattelun seiniensä ylitse voi mitenkään nähdä?

Eli näin sen olen miettinyt, enhän tiedä oikeastaan mitä muutakaan voisi siis olla, että se riittää että on riittävän onnellinen, siinä on aineksia ihan tarpeeksi.

Terveisin,

biscuit

ps. joskus se blogasi jonku ihme lillbyn nimimerkillä blogspot.com-sivustolla. Siitä mitään tullu siitäkään. Kuulu varmaan niihin ihmisiin, joilta edes maitopurkin avaaminen ei onnistu ilman keittiöveistä.