Ostin sypressin parvekkeelle. Siellä se on, sinisessä kukkaruukussa. Se on mun joulukuusi.

Aamulla oli pakkasta. Ja aamuauringossa seisoin silmiä siristellen risteyksessä, kaulauhuivi tiukasti kaulalle kiedottuna. Ohi ajoi avoauto, jonka kyydissä oli kaksi joulupukiksi pukeutunutta kundia, pysähtyivät kohdalle ja huudattivat äänitorvea, jakoivat mulle flaiereita ja marianne-karkkeja. HAH! Se oli sellainen lauantaiaamu, istuin kirjastossa ja luin Suomen perustuslakia ja niin.

Kesää ajattelin tänään, nyt kun kohta alkaa tuntua siltä että edelliseen kesään on yhtä pitkä matka kuin seuraavaan. Se on ihan kiva ajatus. Tuli mieleen

soratie, paljaat varpaat, metsämansikat heinään pujotettuina, sotkuiset sormet, äkkiä yllättävä ukkoskuuro, lyhyet helmat, pisamat, hellehattu.

Joo siis ei yhtään tässä päivässä ja ei mitenkään tähän päivään ja tämän päivän elämään ja elettävään elämään ja tähän hetkeen ja ohimenevään hetkeen liittyen, joo ei mitään ei.

Nyt on: vuorotellen sataa vettä, maantie on musta, joskus on pakkasta enemmän, joskus ei, kaulahuivit, nahkahanskat, saappaat, sateenvarjo, sypressi parvekkeella, itse valetut kynttilät, kauppakeskuksessa ohi tungeksivat ihmiset, pitkät jonot, kirkon kauneimmat joululaulut, ulkoroihu.

On edelliseen kesään kohta yhtä pitkä matka kuin seuraavaan, yhtä pitkä matka kun tästä on eiliseen ja tästä huomiseen.

terveisin,

piskunen biscuit